Aamu ei vaikuta erilaiselta, vaikka suuri muutos on tapahtunut. Voin astua liikennevälineeseen kotikulmaltani, mitä en ole voinut tehdä neljään kuukauteen ja huristaa cityni keskustaan. Olen siis armoitettu, voisin shoppailla ja liikkua kuin ruhtinatar ja valita Stokan lihatiskiltä ne parhaat, vanhentuneilla leimoilla varustetut lihapalat...   Sitä ennen pitäisi tietysti käydä nail-putsissa ja kampaajalla.

Aamu ei siis vaikuta erilaiselta. Ne nojailevat lapioihinsa, juovat pahvikahvia ja röökit riipuvat joka toisen suupielessä kun vitsit lentelevät, niitä kun viljelee heti aamu varhaisesta, niin ruokiksen odotteleminen käy näppärästi. Joku suorituspaineinen on kontallaan maassa ja kippaa katukiviä paikoilleen ja syvällä muovisten jättiputkien syövereissä kaivaa joku nuori nulikka monttua. Pinko, koululainen, duunarit katselevat aikansa jätkän touhuja , kunnes joku alkaa kertoa viime iltaisen,-öisen- kapakkamatkansa yksityiskohtia, mikä yleensä päättyy leuhkaan hohotukseen ja isketyn kimman ominaisuuksien kuvailuun,- mitä ei tohdi kirjallisesti toistella.Sen tekevät vain menestyksekkäät ja ihan oikeat kirjailijat.

Mutta ratikat kulkevat, narskuen ja täristen, kun apulaiskaupunginjohtaja oli niin määrännyt.Mitä siitä vaikka kaupunkilaisten kärsimykset jatkuvat, hiekkakasat pölyävät, ikkunoiden pesijöillä riittää työtä, astmaatikot pärskivät ja suunnitttelevat kulkureittinsä etukäteen. Jalankulkijat puikkelehtivat erilaisten aitausten sisällä ja ulkopuolella, joillakin reiteillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin rämpiä sorassa ja hiekassa, upottavilla kohdilla on oltava hyvin varovainen. Etuajooikeuksistaan tiukasti kiinni pitävät autoilijat eivät paljon tilaa anna, kaikilla tuntuu olevan kiire jonnekin. On myös hyvä välttää katuja joiden reunoilla rakennustelineillä muoviin verhoillut talot kahisevat ja paukkuvat tuulessa. Kun sataa, pöly tietysti häviää, mutta soran alta löytyy savivellillammikoita. Ja kun sataa, silloin ei tehdä katurakennusta, vaan vetäydytään suojaan, läheiseen kiskaan tai pubiin. Taasen juttu luistaa, kahvi tai keskari maistuu, röökikin palaa, jos sallitaan. Se on sitä tavallista suomalaista arkipäivää, liksa tulee joka tapauksessa, tuli kaduista valmista taikka ei.

Selitys tähän kaikkeen on niin selkeä ja yksinkertainen. ILMASTO. Suomessa on tämä ilmastopaholainen, talvella ei voi tehdä katutöitä ja kesällä ei oikein huvita kun pitäisi päästä lomalle niinkuin muutkin duunarit. Mutta olenko käsittänyt kaiken aivan väärin? Ilmasto on lämpenemässä, maa ei välttämättä jäädy ja rakkaassa cityssä lunta ei ole näkynyt monena talvena. Siksi onkin parempi uskoa siihen, että urakat, joidenka olisi pitänyt valmistua alkusyksystä, voivat olla sitä vasta ensi keväänä,-  mikäli ei tule pakkasia...